maanantai 29. marraskuuta 2010

Kotiinlähtö lähenee

Juustokakku New Yorkista. Koko ihanuus vielä edessä...
Enää muutama päivä tätä New York -kakkua jäljellä. Se voisi olla vaikka juustokakkua, sen sanotaan olevan täältä kotoisin. Kaupungissa ja kakussa on sama kaava. Alkuun on herkullinen asetelma ja ensimmäiset palat suussasulavaa ihanuutta. Kohta makuun jo tottuu ja nautinto muuttuu arkisemmaksi. Sitten alkaa äklöttää ja seuraavat palat pitää syödä vähän väkisin, tietäen, että tämä on hyvää, vaikkei siltä enää tunnukaan. Lopulta herkku ei mene alas enää millään, eikä ihan heti tee uudestaan mieli. Tämä perheen masut alkavat olla jo melkoisen täynnä ja tuntuu, että täältä kun pääsee rauhallisempiin omiin kuvioihin Suomeen, ei ihan heti viitsi avata uutta kakkua.

Kun on mielensä asettanut kolmen kuukauden reissua varten, alkaa loppuvaiheessa olla entistä enemmän lähtöfiiliksissä. Motivaatio alkaa laskea, oli kyse sitten blogin kirjoittamisesta, uusien paikkojen tai ihmisten näkemisestä tai ihan päivittäisistä rutiineista. Toinen jalka alkaa olla jo vahvasti Suomessa. Kylmyys ja lumi kuulostavat kutsuvilta, joulunaika kotona oikein miellyttävältä ajatukselta ja töihinpaluukin houkuttelevalta, nyt kun ensi kuun työvuorolista on julkaistu ja tiedän, miten homma alkaa. Asunnon puutteet tuntuvat täällä joka päivä suuremmilta ja kotiinpääsyä ei meinaa malttaa odottaa. 

Saa nähdä iskeekö viimeisten päivien paniikki. Sellainen, kun on jostain paikasta lähdössä tai muuttamassa pois ja tajuaa, mitä kaikkea on tekemättä ja mitä olisi voinut tuossa ympäristössä nähdä ja kokea. Tällä viikolla valmistaudutaan tuon fiiliksen voittamiseen käymällä Bronxin eläintarhassa. Loppupäiville, kun Mette on jo työnsä lopettanut, suunnitellaan joulumielen kartuttamista tämän kylän kuuluisilla jutuilla: Rockefeller Centerin joulukuusen ja luistinradan tsekkauksella ja jouluostoksilla joissakin niistä muutamasta kaupasta, joita tästä taajamasta löytyy.

3-vuotias poika ja 3-vuotiaan pojan lahjat
Marraskuuta täällä sävytti eniten Meten Leena-tädin kahden viikon vierailu ja puolenkuun juhlaputki. Feliks täytti kolme ja isä vähän enemmän heti isänpäivän perään. Sitten vietettiin Kiitospäivää ja viimeisenä viikonloppuna oli vielä tämän ulkosuomalaisvaiheen tavallaan sinetöivä juhla, Suomi-koulun ja -kirkon joulutapahtuma. Riisipuuroa, glögiä, pipareita, joulupukki, myyjäiset ja kruununa Kauneimmat Joululaulut. Tapahtuma kokosi ison joukon Nykin suomalaisia yhteen ja siinä joukossa oli aika monta tuttuakin. Mette tapasi minun tuntemia kerho- ja saunakavereita ja minä taas muutaman uuden Meten työkaverin. Ja muutenkin kohtasimme monta suomalaista todennäköisesti viimeistä kertaa täällä. Suomalaiset joululaulut ja Lucia-kulkue vahvistivat vielä tunnetta joulun odotuksesta ja kotiinpaluusta. Yksi vaihe on päättymässä ja olemme kovasti valmiita hyppäämään seuraavaan.

Brooklyn Museumissa
Brooklyn Public Library
Vapaudenpatsas ja turistit
Leenalle kuuluu iso kiitos avusta. Kun on parin viikon ajan ylimääräinen käsi- ja silmäpari lapsiperheessä, pääsevät vanhemmat (eli koti-isä) hiukan vähemmällä. Leena kiersi omatoimisesti kaupungin nähtävyyksiä joinain päivinä ja toisina kuljettiin yhdessä, mikä auttoi meitäkin taas jaksamaan uusia juttuja. Esmerkiksi Brooklyn Museumiin tuskin olisi tullut lähdettyä yksin lasten kanssa. Ja päästiinpä viettämään Meten kanssa myös muutamia arvokkaita hetkiä kahdestaan. Muutenkin vierailu oli virkistävä muutos arkeen ja jakoi loppuajan mukavasti aikaan ennen Leenan tuloa ja sen jälkeen. Puuttellisista olosuhteista ja vauhdikkaasta arjesta huolimatta kaikki meni hyvin ja samalla saatiin hyvä kuorma Suomen-tuliaisia koti-ikävää helpottamaan.  

Kauneimmat joululaulut
Kuulumisia, kuvia, ajatuksia ja kirjoituksien aiheita on kyllä enemmänkin, kuin mitä blogiin asti on päässyt. Mainittu kotiinpaluuseen liittyvä motivaatiopula, melko krooninen aikapula ja tottuminen täälläoloon ovat verottaneet päivitystahtia. Huipuksi vielä tietokoneen säilytyspaikka, eristämätön jälkeenpäin rakennettu pikku laajennushuone, on talvikeleillä jäähtynyt jääkaapin lämpötiloihin ja saavuttaa inhimilliset oleskeluolosuhteet vain pari kertaa vuorokaudessa, kun lämmityslaite puhaltaa koppiin hieman lämpöä, joka häviää hetkessä kylmiin seiniin ja ovenraoista ulos. Lämpimän Suomen-kodin kutsu on jo aika voimakas ja vahvistuu vain.

Syksyn viimeiset grillaukset ja sytytyksen virallinen valvoja

6 kommenttia:

  1. 11 vuotta sitten fiilisteltiin joulua Pariisissa kauneimpien joululaulujen parissa ja nyt te siella samoissa tunnelmissa. Ihanaa mihin elama meita on vienyt. Tervetuloa kotiin ja kiitos naista kaikista kurkistuksista teidan elamaan siella!
    Ihanaa nahda kummitytto, Feliks ja tietenkin teidat ihan kohta!
    Paivi

    VastaaPoista
  2. Kiva on kyllä palata, vaikka ei täällä nyt niin kamalaa ole...

    Ensimmäisessä kirjoituksessani lupasin kirjoitusten olevan linjassa kirjoitushetken tunnekuohun kanssa ja se pätee tähän viimeisimpäänkin. Se on viimeistelty ns. huonon päivän iltana, vähän kiukkufiiliksellä. Eilen esimerkiksi, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta Bronxin upeassa eläintarhassa, lapset olivat kilttejä ja ihania ja muutenkin oli hyvä meininki, ei täällä harmittanut olla ollenkaan.

    Tällä hetkellä on mukava pieni paine Suomeen päin. Mukana on täältä työntäviäkin tekijöitä, mutta merkittävämpi on kuitenkin kodin ja läheisten vetovoima. Pian nähdään!

    VastaaPoista
  3. Toivottavsti tuo työnantajaasi terrorisoiva ammattiyhdistystoiminta ei liikaa siirrä kotiinpaluuta. Tänne kannattaisi kyllä pian tulla, sillä jos ulkona jauhava lumisade jatkuu samaan malliin, niin ei tänne taida enää mitenkään muutenkaan päästä ;) En tiedä oonko koskaan nähnyt yhtä tiheää lumisadetta ja näin paljoa lunta joulukuun alussa...ei ihan hirveesti harmita että viime talvi meni tropiikissa.

    TERVETULOA!

    VastaaPoista
  4. Kirjoitti siis Aaron, joka mukamas vasta tässä vaiheessa ehtii edes vähän paremmin lukemaan vanhoja ja uudempiakin blogitekstejä, vaikka nytkin pitäisi tehdä muita juttuja kunnes eksyin tänne....mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

    VastaaPoista
  5. Kyllä täällä luetaan tarkasti ja jännityksellä uutisia sekä lumimyrskystä että erityisesti lakosta. Kiire ei tavallaan ole, ainakin viikolla voidaan siirtää tuloa, mutta halu päästä kotiin olisi kyllä jo kova. Epätietoisuus ei ainakaan ole mukava olotila. Toivottavasti lunta on vielä jäljellä, kun tullaan. Täällä on nyt nollan tietämissä, mutta kova tuuli tekee kelistä aika epäinhimillisen. Nähdään, toivottavasti pian.

    VastaaPoista
  6. Nähdään pian! Hyvää matkaa!!
    -Ester

    VastaaPoista